LeenaKostiainen

Mitä tänään koulussa opit?

Näin kysyi Pelle Miljoona 1980-luvulla. Silloin oppilaat istuivat hiljaa rivissä ja oppivat kaiken, mitä opettaja heille opetti. Toisin on nyt. Oppilaat jätetään oman onnensa nojaan opiskelemaan epämääräisiä kokonaisuuksia. 

 

Tällaisen käsityksen nykykoulusta (ja -80-luvun koulusta) voi saada, mikäli uskoo sosiaalisessa mediassa levinneitä kriittisiä puheenvuoroja. Ilmiölähtöinen oppiminen on leimattu huuhaaksi ja oppilaiden itseohjautuvuus ymmärretään päämäärättömäksi surffailuksi. 

 

Keskustelussa on outo tarve asettaa vastakkain erilaisia oppimisen menetelmiä ja arvottaa niitä hyviksi ja huonoiksi. Kuitenkin eri tapoja käyttämällä annetaan kaikille oppijoille mahdollisuus löytää itselleen sopivia oppimisen tapoja. En tunne yhtään opettajaa, joka jättäisi oppilaat puuhaamaan ilmiöitä oman onnensa ja Googlen varaan.

 

Ilmiöpohjaisella oppimisella tarkoitetaan oppiainerajoja rikkovaa, tutkivaa otetta oppimiseen. Asia ei sinänsä ole uusi. Kautta aikojen opettajat ovat teettäneet oppilaillaan projektitöitä, joissa yhdistellään esim. historian, kuvaamataidon, musiikin ja äidinkielen asioita. Nyt sitä tehdään systemaattisemmin ja entistä enemmän usean eri opettajan yhteistyönä. Näin voidaan muodostaa erilaisia oppimisryhmiä oppilaiden tarpeiden ja kiinnostuksen mukaan. Opettajan tehtävä on ohjata ryhmien työtä siten, että työ etenee sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. 

 

Ilmiöpohjainen oppiminen on mainio väline muuttaa koulun toimintakulttuuria oppilaslähtöisemmäksi, toiminnallisemmaksi ja yhteisöllisemmäksi. Koulunkäynti ei kuitenkaan ole jatkossakaan pelkkää ilmiöoppimista. Kyllä perinteistä pänttäämistä ja opetuskeskusteluakin tarvitaan. Oppiaineiden tavoitteet eivät ole ainoita tärkeitä asioita koulussa. Vähintään yhtä tärkeitä ovat ns. laaja-alaisen oppimisen taidot eli ihmisenä ja kansalaisena kasvamisen taidot, jotka onkin hyvin avattu uudessa opetussuunnitelmassa.

 

Vierailin viime viikolla Vantaalla Hämeenkylän yläkoulussa, missä yhteisopettajuus on arkipäivää ja oppiminen tapahtuu avoimissa oppimisympäristöissä. Rehtorin mukaan  oppilaat tekevät paljon enemmän työtä kuin aikaisemmin. Kukaan ei pysty ulkoistamaan itseään oppimisesta piiloutumalla takariviin. Oppilaat ratkaisevat ongelmia sekä itsenäisesti että muiden kanssa. Aikuiset luonnollisesti auttavat aina, kun homma ei etene. Itseohjautuvuus on taito, jota pitää harjoitella ikätasolle sopivalla tavalla.

 

Eivätköhän meidän akateemisesti koulutetut opettajamme osaa jatkossakin soveltaa tarkoituksenmukaisia pedagogisia ratkaisuja oppilaiden tarpeen, oppisisältöjen ja tilanteen mukaan. Tärkeintä on ylläpitää lapsen luontaista uteliaisuutta elämää ja sen ilmiöitä kohtaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Opin, että maailmassa on hyviksiä ja pahiksia.

Hyviksiä ovat ne, joiden mielestä raha ratkaisee, ja pahiksia ne, joiden mielestä jokaisen ihmisen mielipide painaa yhtä paljon ihan varallisuudesta ja maksukyvystä riippumatta.

Opin, että länsimaista sananvapautta on se, jossa mediatalon omistajat päättävät, mitkä näkemykset tulevat kuulluiksi.

Opin, että länsimaista demokratiaa on se, että pohjoisamerikkalaiset ja eurooppalaiset kissat ja koirat syövät suuren osan Afrikassa kalastettavasta kalasta samalla kun noin 10 miljoonaa ihmistä vuodessa kuolee nälkään -- vain siksi, että he eivät ole riittävän maksukykyisiä.

Ilmiselvästi opetussuunnitelmaa pitäisi muuttaa; eihän kenenkään pitäisi moista koulussa oppia?

Pelle Miljoona & Avoimet Ovet - Mitä tänään koulussa opit

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Oppimisen tulos ei ole ollenkaan kiinni siitä, onko se oppilaalle miellyttävää ja helppoa. Totta kai joillekin se on, mutta vastenmielisetkin ainekokonaisuudet auttavat ymmärtämään elämää kokonaisuutena.

Historian opit näyttävät haihtuneen taivaan tuuliin.

Jos seuraa montaa mediaa ja somea, yhteiskunnan "perus-selviytymisopit" nuorilla ovat hukassa- mikä aine se sitten onkaan.
Kädentaidot ovat kadonneet vain harvoille kiinnostuneille.
Voimistelu ja ruumiin kokonaishallinta on vai muutamien kiinnostuksen aiheita.

Tietynlainen "pakkomotivointi" on edelleen kovaa tavaraa sivistyksen säilymisen kannalta.

Toimituksen poiminnat